Sorsajahti käynnistyy tänä vuonna 20.8.2011 klo 12.00. Erään lähteen mukaan Suomessa ammutaan vuosittain jopa yli 500 000 sorsaa. Suurin osa metsästäjistä käyttää kaikki ampumansa saaliin omaksi ravinnokseen eli ampuvat sen verran kuin tarvitsevat. Valitettavasti metsästäjien joukkoon kuuluu myös näitä, jotka ampuvat sorsia ihan vaan huvin vuoksi ja jahdin jälkeen nämä henkilöt sitten kylillä kehuskelevat valtavilla sorsasaaliillaan. Usein hämärän peittoon jää, että minne nämä sorsat päätyvät? Luulisin, että ammutuista linnuista viitsitään noutaa heinikosta vain murto-osa ja niitäkään tuskin kaikkia kehdataan edes puhdistaa. Ei siis kovin eettistä toimintaa...

 Sorsat ovat puolisukeltajia ja niitä metsästetään selvästi enemmän kuin sukeltajasorsia. Monet vetoavat siihen, että puolisukeltajan liha on paremman makuista. Meillä myös suositaan sinisorsan rintafileetä ja muut sorsalajit jätetään suosiolla ampumatta. Sorsilla on erinomainen näköaisti ja erityisesti värinäkö on erinomainen. Sorsapassiin kannattaa pukeutua hyvin maastoon sulautuvaan metsästysasuun. Sorsajahtiin kannattaa lähteä illaksi tai aamuksi. Matalat ja heinikkoiset järvet tai joen rannat ovat hyviä passipaikkoja lentävien lintujen ampumiseen. Noutava metsästyskoira on myös loistava jahtikaveri, joka noutaa veteen tai rantaheinikkoon pudonneet linnut. Jokainen voi miettiä, että onko sorsastaminen ilman noutavaa koiraa eettisesti oikein. Koira saa usein kiinni haavoittuneen linnun ja sen linnun voi lopettaa.

 Sinisorsa eli heinäsorsa on sorsalintu, joka on helpoimmin tunnistettavia suomalaisia lintuja. Koiras on helppo tunnistaa sinivihreästä päästä, ruskeasta rinnasta, valkoisesta kaularenkaasta sekä oranssista nokasta. Naaras on ruskeankirjava, lisäksi sillä on sinivihreäsiipipeili sekä oranssin- ja mustankirjava nokka. Sinisorsa on yömuuttaja, joka lähtee Suomesta lokakuussa ja palaa maalis-huhtikuun aikana. Sinisorsa viihtyy niin saaristojen ruohoisissa poukamissa kuin Lapin rehevillä suolammillakin. Sisämaassa heinäsorsa on yleinen kaikkialla, missä on matalia ruohikkorantoja sekä lammikoissa, valtaojissa tai jopa pienissä tekolammissa.