Marraskuun Metsästys ja kalastus- lehdessä silmiini osui pannu kuumana osiossa Veli- Markus Halosen kolumni feministin hirvijahti. Tulva -lehden päätoimittaja Anne moilanen oli räikeästi arvostellut metsästystä muuan iltapäivälehdessä. Huvittavinta tässä on se, että Moilanen arvosteli metsästysperinnettä itse siihen sen enempää perehtymättä. Kainuun Sanomissa julkaistun lehtijutun perusteella ei metsästyksestä pysty vielä vetämään minkäänlaista johtopäätöstä, saati muodostamaan käsitystä tästä jalosta harrastuksesta. Mielestäni kunnon journalisti perehtyy kunnolla aiheeseen ja tässä tapauksessa lähtee vaikka jahtiin mukanaan oppaana alan harrastaja! Sen jälkeen on mielestäni oikeutettua muodostaa omat mielipiteensä asiasta.

Moilanen pitää metsästystä raukkamaisena hommana ja syyksi ilmoittaa sen, että kymmenpäinen ukkokarja varustautuu asein ja koirin, jotka sitten jahtaavat pahaa aavistamattomat eläimet. Moilanen ei ole huomioinut sitä, että naismetsästäjien määrä on jatkuvassa nousussa! Metsästyksessä tasavertainen kohtaaminen on todellakin vieras ajatus. Onhan jo esi-isät joutuneet tappelemaan karhun tai suden kanssa, tapa tai tule itse syödyksi. Halosen mukaan eläimellä on panoksena henki ja metsästäjä jää ilman paistia, jos ampuu ohi. Hän pitää metsästystä sadonkorjuuna ja rinnastaa sen puolukan keruuseen. Itse pidän metsästystä ennemminkin riistanhoidollisena toimenpiteenä. Kaikista ihmisistä ei ole metsästäjiksi eikä myöskään animalian ituhipiksi, joten jokainen pysykään lestissään.