Jämtlanninpystykoira on lähtöisin alunperin Ruotsista ja se on suurikokoinen harmaa pystykorva. Sen säkäkorkeus on nartuilla 52- 60 cm ja uroksilla 57- 65 cm. Jämtlanninpystykorvalla on kuonossa, poskissa ja kurkussa sekä muualla ruumiissa kermanvärisiä alueita. Ylipäänsä koiran rakenne on voimakas, tiivis ja ryhdikäs. Luonteeltaan jämtlanninpystykoira on rohkea, tarmokas ja itsepäinen, mutta rauhallinen. Meiltä löytyy yksi kappale jämtlanninpystykorvia ja ainakin tämä yksilö on myös aika seurallinen. Sohvalla tämä koira nimeltään Raiku survoutuu aina kainaloon ja  voi sanoa, että siinä on iso koira varustettu pikkukoiran luonteella. Se ei aina ymmärrä, että se suurella koollaan jyrää muut allensa. Puolukassa se yleensä heittäytyy samalle mättäälle missä itse yritän poimia puolukoita. Siihen se heittäytyy keskelle mätästä ja katsoo nappisilmillä, että mitä sinä oikein teet? Lenkille lähtö ei onnistu ilman, että Raikulta se jäisi huomaamatta. Häkissä alkaa mieletön mielenosoitus ja haukkuminen, jos yrittää lähteä lenkille ilman koiraa.

Jämtlanninpystykorvat tarvitsevat paljon liikuntaa etenkin ennen metsästyksen alkua. Koiraa ei saisi milloinkaan unohtaa häkkiin vaan siitä on pidettävä hyvää huolta ympäri vuoden. Jämtlanninpystykorvalla on metsästysvietti on erittäin voimakas ja sen vuoksi se on loistava apu hirvenmetsästyksessä. Se kuuluu pysäyttäviin koiriin, jotka haukullansa yrittävät pitää hirven paikoillaan samalla ilmoittaen hirvimiehelle hirvestä. Jos hirvi pakenee haukusta, se seuraa perästä ja yrittää pysäyttää hirven uudestaan. Koiralle tutkapanta on tärkeä, koska sillä voidaan seurata koiran liikkeitä.