Metso on yksi hienoimmista riistalinnuistamme. Se tunnetaan erityisesti vanhojen metsien lintuna, mutta metsolle kelpaavat nuoremmatkin männiköt, kunhan sieltä löytyy ravinnon hakuun sopivia kosteikkoja sekä vanhoja kuusimetsäalueita. Metsokannat vaihtelee eripuolilla Suomen maata. Paikallisella tasolla metson metsästystä rajoitetaan vaihtelevasti ja nämä pyyntikiintiöt ja paikalliset rajoitukset ovat toimineet hyvin. Metsästäjän kannattaa pitää mielessä se, että yksi ukkometso saa aikaiseksi useita jälkeläisiä. Ennemmin kannattaa ampua useampi akka metso kuin jahdata pelkkiä ukkometsoja. Se tietysti riippuu siitä mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Metsoa metsästetään paljon haukkuvalla lintukoiralla. Puuhun haukkuvia lintukoiria ovat suomenpystykoira sekä pohjanpystykorva.

 Latvalinnustus on ehkä se kaikkein eniten taitoa vaativa metsästysmuoto. Aluksi vaaditaan paljon viitseliäisyyttä metsästäjältä etsiä ne puut, joissa metso syö ja nukkuu. Metson reviirin löydettyään voi sanoa, että se suurin työ on tehty. Ylhäällä puun latvassa näkyvä metso on aina komea näky, vaikka pyssyä ei olekaan reissuilla mukana. Yleensä eniten tulee lintuhavaintoja, kun asetta ei ole mukana. Latvalinnustukseen lähdetään ennen auringon nousua, etsitään sopiva paikka missä lintua väijytään. Latvalinnustajalta vaaditaan todella hyvää ampumataitoa ja malttia, unohtamatta hyvää luodikkoa. Latvalinnustus on haasteellinen laji!